Todella tuhdisti suklainen kakku

Posted on by

Blogiin on tipahdellut uusia reseptejä viime aikoina harvakseltaan, koska muu elämä on vienyt aikaa kaikilta harrastuksilta. Viime viikolla iski kuitenkin ihan hirveä leipomisen tarve. En tiedä aiheuttiko sen Facebookissa vastaantullut suklaakakun ohje vai pitkä leipomistauko, leipoa kuiten piti. Ja tuska helpottui vain leipomalla. Samanlaisia oireita aiheuttaa joskus liikunta, kun on joutunut pitämään taukoa esimerkiksi sairastelun takia. Lenkille on vain pakko päästä, koska hirveä juoksuinto ei muuten mene ohi. Ohje on julkaistu Yhteishyvän nettisivuilla, ja sen varmaan usea bongasi Facebookissa, jossa sitä on mainostettu tehokkaasti viime aikoina.

Suussa sulava suklaakakku

Ainekset
10 palaa

200 g taloussuklaata
200 g margariinia
4 munaa
2 dl sokeria
4 rkl kaakaojauhetta
1,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Kuorrutus
150 g taloussuklaata
1 dl kermaa
1 rkl margariinia

Ohjeet
Voitele ja korppujauhota halkaisijaltaan 24 cm:n irtopohjavuoka. Sulata suklaa ja margariini yhdessä vesihauteessa. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää sulatettu ja jäähdytetty suklaa-rasvaseos.

Siivilöi kaakaojauhe jauhojen sekaan ja sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää jauhot kevyesti nostellen taikinan sekaan. Levitä taikina tasaisesti vuokaan ja paista kakkua 175 asteessa noin 45 minuuttia.

Valmista kuorrutus. Kuumenna kerma kattilassa, mutta älä keitä. Lisää sekaan suklaa ja margariini. Sekoita, kunnes kuorrutus on tasaista. Anna jäähtyä hieman ja kuorruta kakku.

Ohje: **½
Resepti on helppo, vatkataan ja sekoitetaan. Ainoa kohta, jota jäin pohtimaan oli tuo epämääräinen kuorrutuksen jäähtymisaika ”hieman”. Tarvitseeko kuorrutteen siis olla niin jäähtynyttä, että se jähmettyy heti kakun päälle kaaettaessa vai saako se olla selkeästi vielä kuumaa tai lämmintä?

Maku: **-
Tämä on todellinen suklaaentusiastin kakku, sillä maku on tuhdin täyteläinen. Suussa sulava on harhaanjohtava, koska ainakin tästä koeversiosta tuli sen verran tymäkkä koostumukseltaankin, ettei se suuhun sulanut. Mutta se saattoi johtua siitä, että pääsimme maistamaan kakkua vasta, kun se oli viettänyt yön jääkaapissa. Täyteläisyys kaipasi mielestäni jotain raikasta rinnalle, joten söimme suklaakakun pakasteesta löytyneiden kesän 2016 viimeisten vadelmien ja mansikoiden kanssa. Ehkä tämä olisi myös mahdollista halkaista ja laittaa väliin täytteeksi vadelmahilloa? Vadelma täydentäisi suklaan makua ja toisi raikkautta. Ellei nyt todella suuri suklaanhimo iske, niin vähän luulen, ettei tätä tule toiste tehtyä.

Espanjan tuliainen

Posted on by

Matkailu avartaa, sanotaan. Tämän kesän matkailu on avartanut ainakin makunystyröitäni. Olemme hädin tuskin saaneet matkalaukut purettua, kun on jo pitänyt päästä kokeilemaan Espanjan-lomalta matkaan tarttunut idea. Hotellin buffassa oli nimittäin alkupaloissa tarjolla melonigazpachoksi nimetty ruokalaji. Todellisuudessa todennäköisesti vain aamiaiselta ylijääneiden melonien kierrätystä, mutta oli sen verta mielenkiintoinen tapa tarjoilla vesimelonia, että syyhytti kokeilla itsekin.

Melonigazpacho

vesimelonia
limeä
minttua
(jäämurskaa)
(vodkaa)

Kuori vesimeloni ja leikkaa hedelmäliha kuutioiksi. Muussaa meloni ja minttu tehosekoittimella tai sauvasekoittimella. Purista mukaan limen mehun. Sekoita. Halutessasi lisää jäämurskaa.

Käytin noin 1/3 minivesimelonista, kahden limen mehun ja pienen kourallisen verran minttua. Mutta ainesten määrää voi sopeuttaa oman mieltymyksen mukaan. Jos haluaa oikein kylmän version, voi heittää sekaan jäämurskaa ennen tarjoilua. Vodkaa lisäämällä tästä saa aikuisten version.

 

Hauduttamalla hyvä tulee

Posted on by

Eräänä talvisena päivänä selasin apaattisena sosiaalista mediaa kotimatkalla töistä kotiin, kun silmiini osui Mysi Lahtisen Moskovanpadan ohje. Smetanaa, suolakurkkuja, Aura-juustoa, cayennepippuria, hunajaa – raaka-aineluettelo kuulosti e-rit-täin mielenkiintoiselta. Sen verta erikoiset olivat tarpeet, että olin valmis kokeilemaan Moskovanpadan ohjetta, vaikka Aura-juusto ei kuulu suosikkeihini. Edessä oli muutenkin kotoiluviikonloppu, niin ruuan hauduttaminen uunissa sopi suunnitelmiin. Linkki somessa johti Kodin Kuvalehden nettisivuille, josta tämä ohje on.

Mysi Lahtisen Moskovanpata

6 annosta
1 kg naudan paistia
3 sipulia
3 venäläistä suolakurkkua
voita
3 rkl hunajaa
2 tl rouhittua mustapippuria
ripaus cayennenpippuria
3 rkl vehnäjauhoja
4–5 dl voimakasta lihalientä
150 g aurajuustoa
240 g smetanaa

Ota paisti huoneenlämpöön tunti ennen ruuanvalmistusta.

Kuori ja silppua sipulit. Silppua myös kaksi suolakurkkua ja laita siivilään valumaan. Säästä liemi.

Sulata padassa voi. Paista sipuleita viitisen minuuttia. Lisää hunaja. Sekoita hyvin ja lisää suolakurkut. Paista ahkerasti käännellen toiset viisi minuuttia.

Lisää pippurit. Paista vielä hetki, jotta pippurit ehtivät herätä. Kaada suolakurkkuliemi pataan. Nosta pata sivuun liedeltä ja peitä kannella.

Kuutioi paisti. Paista pieni erä kuutioita kerrallaan pannussa voissa kauniin ruskeiksi. Kaada lihat pataan sipulin ja suolakurkun seuraksi. Huuhtele pannu vesitilkalla ja kaada tilkkanen pataan.

Ripota vehnäjauhot lihakuutioitten päälle. Sekoita ainekset. Lisää lihaliemi ja sekoita taas. Murustele juusto liemeen. Sekoita kunnes juusto sulaa. Lisää lopuksi smetana.

Laita kannella peitelty pata 200-asteiseen uuniin kypsymään tunniksi. Alenna sitten lämpö 150 asteeseen. Kypsennä ruokaa vielä puolisen tuntia tai niin kauan, että liha on mureaa. Ota kansi padan päältä ja anna ruuan olla uunissa sen aikaa, että pinta saa vähän väriä ja kastike kiehuu hieman kasaan.

Silppua kolmaskin suolakurkku ja ripottele ruuan päälle. Tarjoa ruoka keitettyjen perunoitten kanssa.

Ohje: ***-
Luin aikoinaan Mysi Lahtisen ohjeita Helsingin Sanomista (reseptejä julkaistiin vuosina 1986–1999), mutten koskaan kokeillut mitään. Ne vaikuttivat liian hienostelevilta ja liian monimutkaisilta, vaikka olivat varmaan ihan kohtalaisella vaivalla toteutettavissa kotioloissakin. Moskovanpadan testaamisen jälkeen luen Lahtisen uudet ohjeet Kuukausiliitteestä taatusti tarkemmin.

Jossain syvällä, hyvin syvällä sisimmässäni asuvaa insinööriä tällaiset pikkutarkat ohjeet lämmittävät. Paista sipuleita viitisen minuuttia. Lisää hunaja. Sekoita hyvin ja lisää suolakurkut. Paista ahkerasti käännellen toiset viisi minuuttia. Välillä nimittäin uusia reseptejä kokeillessa revin pelihousujani epätarkkojen ohjeiden kanssa. Lisäksi tästä oppi uusia niksejä: pippureiden herättäminen.

Maku: ***-
Että voi ruoka olla hyvää. Ihan käsittämättömän hyvää. En muista milloin olisin viimeksi kokenut vastaavanlaisen wow-fiiliksen uuden ruuan äärellä. Ennen kuin kevättalvi lopullisesti kääntyy keveämpien kesäruokien puolelle, niin tätä täytyy kyllä tehdä toistekin. Perheen pienimmät koemaistajat eivät asiasta riemastu, mutta me aikuiset kyllä syömme pataa heidänkin edestään. Koemaistaja innostui tästä niin, että ehdotti tätä poikain viikonlopun pöperöksikin. Mökkiköörikin oli nauttinut Moskovanpataa hyvällä ruokahalulla.

Ainoa kohta, jonka kanssa täytyy olla seuraavalla kerralla olla tarkempi, on paistoaika. Annoin padan olla uunissa aika tarkalleen ohjeessa mainitun ajan, mutta se olisi saanut olla vielä hetken pidempään.